Ikäteknologian uudet vaatteet

Asumisen ja hyvinvoinnin tulevaisuus on teknologiassa. Myös Lahdessa tehdään merkittävää tutkimus- ja kehitystyötä ikäteknologian hyväksi. Mukkulan Niemen kampuksella rakennetaan LUT-yliopiston ja Lahden ammattikorkeakoulun yhdessä kehittämän HyTeLab -hankkeen tiimoilta hyvinvointiteknologian innovaatio-, testi- ja kehittämisympäristöä.

Euroopan aluekehitysrahaston tukemassa HyTeLabissa kohtaavat tutkimustoiminta ja yhteiskehittäminen. Hyvinvointiteknologian ja robotiikan testaukseen sekä kehittämiseen voivat osallistua alueen sote- ja teknologia-alan yritysten lisäksi julkisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajat, loppukäyttäjät sekä korkeakouluopiskelijat ja tutkijat.

HyTeLabin tutkimuksen ja kehittämisen alla olevat tulevaisuuden teknologian osa-alueet koskettavat läheisesti ikäihmisten tarpeita. Fyysisen kunnon ylläpito, seuranta ja kuntoutus sekä henkilökohtaisen terveydentilan mittaaminen, seuranta ja siihen liittyvät sähköiset palvelut tukevat sekä omaseurantaa että terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyä. Apuvälineet ja robotit helpottavat arkea ja luovat parhaimmillaan turvaa. Myös etäterveydenhuolto on kasvava teema alalla, kun kotiin vietävät palvelut ovat mukana keskusteluissa ja käytännön työssä. –

Teknologia kehittyy nyt hyvin nopeasti. Samaan aikaan ikääntyneiden määrä kasvaa ja vastaavasti huoltosuhteen muuttumisen kautta käytettävissä olevat resurssit pienenevät. Nyt jos koskaan teknologia pitää siis ottaa hyötykäyttöön. Näistä ajan ilmiöistä ja tarpeista käsin lähdimme rakentamaan HyTeLabia, kertoo hankkeen projektipäällikkö Pirjo Tuusjärvi.

Valtakunnallisesti terveysteknologia on keskittynyt mm. pääkaupunkiseudulle sekä Oulun, Turun ja Tampereen alueille. Päijät-Häme on jäänyt TKI-panostuksen suhteen hiljaisemmaksi.

”Lahdessa on olemassa kuitenkin hyvä osaamispohja ja ammattikorkeakoulussa on tehty paljon soveltavaa tutkimusta. Teemme yritysten kanssa yhteistyötä ja kehitämme prosesseja. Tavoitteenamme on, että yritykset saisivat enemmän tukea tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen ja teknologian käyttöönottoon. Haluamme myös auttaa teknologiayrityksiä löytämään kumppanin sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä. Kehitystyö on tehokkaampaa, kun innovaatioita päästään testaamaan jo kehitysvaiheessa yritysten kanssa”, Tuusjärvi miettii.

Vieressä nyökkäilee HyTeLab-hankkeen toinen toteuttaja, LUT-yliopiston projektipäällikkö Lea Hennala.

”Teknologialla voidaan tuoda helpotusta elämään. Tutkimuksissa on kuitenkin tullut ilmi, että kentällä on puutteita paitsi tiedossa, myös asioiden jakamisessa. Ei ehkä edes tiedetä, mitä on markkinoilla. Näen myös ongelmana täällä Suomessa, että vaikka pilotointia tehdään paljon, jäävät innovaatiot herkästi pilotointivaiheeseen”, Hennala kertoo.

Muutoin hyvän oloisissa pilottihankkeissa piilee Hennalan ja Tuusjärven mukaan usein kompastuskiviä. Ammattilaiset pääsevät testaamaan uusia tuotteita tai sovelluksia, mutta toisinaan pilottien tuotteet ovat keskeneräisiä ja myöhemmin huomataan, että tuote onkin arjessa toimimaton. Asioiden kokeiluasteelle jääminen voi johtua myös hankintoihin kohdistuvasta resurssipulasta. HyTeLabin tarjoama ratkaisu ongelmaan on yhden väliportaan luominen kehittäjien ja loppukäyttäjien välille. HyTeLabissa tuotteita kehitetään ja testataan rauhassa. Hoitajilta ja vanhuksilta hankitaan palautetta ennen laitteiden viemistä aitoihin toimintaympäristöihin.

Liikkumiseen, tasapainoiluun ja reaktionopeuden treenaamiseen innostavat MotoTiles-liikuntalaatat ovat saaneet iloisen vastaanoton palvelutaloissa. Tasapainoilun ja nopean askelluksen ylläpito aktivoi ja kasvattaa alaraajojen kuntoa ja voi vähentää kaatumisia.
Tämä ruokailuväline vakauttaa käden aiheuttaman tärinän, jotta syöminen olisi helpompaa.
Tämä ruokailuväline vakauttaa käden aiheuttaman tärinän, jotta syöminen olisi helpompaa.

Idealaboratorio kutsuu synergiaan

HyTeLab hallitsee Niemen kampuksella noin 100 neliön tilaa. HyTeLab -kehittämisympäristöön hankittu teknologia kiinnostaa kävijoitä. Hennala ja Tuusjärvi kutsuvat tilaa “showroomiksi”, johon esimerkiksi teknologiayritys voi tulla esittelemään uusia innovaatioitaan ammattilaisille. Kampuksella sijaitsevassa ikäihmisen kodiksi rakennetussa simulaatiotilassa taas ammattilaiset pääsevät testaamaan, kokeilemaan ja tutustumaan siihen, mitä tuoretta alalla on kehitetty ja mitä on vielä tulossa. Testausta ja käyttäjäkokemusten kartoitusta tehdään myös suoraan loppukäyttäjäympäristöissä.

”Loppukäyttäjät ja opiskelijat ovat suuressa roolissa hankkeessamme. Loppukäyttäjiltä saamme käyttäjäkokemusta ja opiskelijat pääsevät alusta asti mukaan kehittämiseen”, Tuusjärvi kertoo.

Lahden ammattikorkeakoulun oppilaista muotoilun, tekniikan sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijat pääsevät tekemään yhteistyötä ja verkostoitumaan HyTeLabin projekteissa. Ajatuksena on saada näkökulmaa innovointiin näiltä kaikilta aloilta.

”Opiskelijat ovat linkki työelämään. He pystyvät viemään tietoa nykyisiin työyhteisöihin. Meille on tässä hankkeessa kirkastunut entisestään ajatus siitä, miten tärkeää tiedon levittäminen on opiskelijoille. Vain tiedon jakamisella ja tuottamisella saadaan madallutettua kynnystä ottamaan uudet innovaatiot hyödyksi ja käyttöön omassa työssä”, Hennala pohtii.

LUT-yliopiston puolelta HyTeLabissa työskentelee tutkijoita. LUTin puolelta hankkeeseen on valmistumassa myös yksi diplomityö.

Ikäihmisten hoidon kentällä on olemassa jo valtavasti hyviä käytännön arkea helpottavia digipalveluita. Projektipäälliköt painottavat opiskeluvaiheen tärkeyttä digiajan sisään ajamisessa vanhustenhoidon kentälle. Tietoisuuden lisääminen ja kokeilemisen mahdollistaminen sekä käyttökokemusten lisääminen vievät teknologiaa hoitotyössä eteenpäin. Aina hoitajat eivät usko tai luota teknologisiin ratkaisuihin. Tampereen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan nuoret saattavat olla jopa epäluuloisempia kuin jo kauan työskennelleet vanhemmat hoitajat. Asenteet muuttuvat, kun nähdään toimivan laitteen tuottama ikääntyneen ihmisen ilon.

”Esimerkiksi etähoitoon ja sähköiseen asiointiin keskittynyt kuvapuhelinpalvelu VideoVisit on loistava. Tälle alueelle tarvittaisiin lisää avointa ja ennakkoluulotonta kokeilukulttuuria”, HyTeLabin kehittäjät miettivät.

Myös Lahden vanhusten asuntosäätiö kehittää hanketyössä palvelualustaa Ranta-Kartanon monisukupolviseen kortteliin. Kehittyvän palvelualustan on tarkoitus toimia arkea helpottavana tiedon saamisen väylänä, jossa on mahdollista tehdä paitsi tilavarauksia, myös tilata arjen tarpeellisia palveluita. Hankkeen yhteistyökumppanina toimivat Avain Yhtiöt ja One4all, joka tuottaa digitaalisen palvelualustan.

Kampuksella opiskelijat ja ammattilaiset pääsevät testaamaan laitteiden toimivuutta ikäihmisen kodiksi rakennetussa simulaatiotilassa.

Korvaavatko robotit ihmisen?

Paljon viime vuosina puhuttanut aihe on ihmisen kaltaisten robottien ja pitkälle viedyn keinoälyn uhat. Kääntyykö teknologia ihmistä vastaan ja onko se edes turvallista?

Tuusjärvi ja Hennala kertovat, että laitteiden laadusta voi varmistua esimerkiksi tutkimalla, onko sille myönnetty eurooppalaista CE-merkintää. Se tarkoittaa, että tuote täyttää sitä koskevien EU-direktiivien vaatimukset, ja että tuote on käynyt läpi vaaditut tuoteryhmää koskevat tarkastukset.

Esimerkiksi HyTeLabissa on kaksi kissan näköistä sosiaalista robottia. Ne liikkuvat, kehräävät ja ääntelevät, mutta vain toisella niistä on CE-merkintä, se kun täyttää helposti puhdistettavan turkkinsa vuoksi hygieniavaatimukset. Toisaalta pitkäkarvainen kissarobotti on aidomman kissan näköinen.

”On herättänyt paljon keskustelua, saako robotti näyttää ihmiseltä, koiralta tai kissalta. Monesti robottia kohtaan aletaan tuntea empatiaa. On pohdittu, että onko väärin johdattaa ihmisiä siihen inhimillistävään tunteeseen, kun tunteen kohde ei ole elävä olento? Etenkin ihmisrobottien kohdalla tämä herättää eettistä keskustelua”, Hennala kertoo.

Moni on kuullut puhuttavan hoivarobotiikan menestystarinasta Parosta. Se on Japanissa kehitetty hyljerobotti, jossa on runsaasti sensoreita ja muistia. Hoivarobottia on käytetty muistisairaiden ja vanhusten hoidossa menestyksekkäin tuloksin. Hellyttävän näköinen Paro herättää ihmisen kontaktin ottamiseen ja vuorovaikutukseen. Paroa markkinoidaan kertomalla, että se lisää elämän merkityksellisyyden tunnetta, rauhoittaa, rentouttaa ja lievittää ahdistuneisuutta. Se reagoi ääniin ja kosketukseen vastaten liikehtimällä ja äännellen.

HyTeLabin kissojen toiminta perustuu samoihin mekanismeihin kuin Paron ominaisuudet.

”Olemme todella päässeet hankkeen kautta näkemään, miten nämä robotit osuvat ja uppoavat ikäihmisiin. Ne tuovat iloa ja aktiviteetteja palvelutaloihin. Kuitenkin hygienia on tärkeä muistaa, kun laitteita tuodaan yhteiskäyttöön”, Tuusjärvi toteaa.

Älydosetti muistuttaa lääkkeiden ottamisajasta. Puheääni kehottaa ottamaan lääkkeet ja kertoo jos dosetin ottaa alustalta väärään aikaan. Laite toimii samalla puhelimena, ja siitä saa tehtyä turvakeskuksen liittämällä siihen turvarannekkeen,ovivahdin ja palovaroittimen.

Teknologian jättiharppausten kyydissä kaikki eivät pysy mukana

Laitilan terveyskodissa on ensimmäisenä Suomessa otettu käyttöön kävelyrobotti. Eksoskeleton (ulkoinen tukiranka) avustaa halvaantuneen ihmisen kävelyyn opettelussa. Laite tunnistaa ja oppii käyttäjänsä liikkeet. Ohjeet harjoitteluun saa edelleen fysioterapeutilta, mutta robotti mahdollistaa harjoitustoistojen runsaan määrän. Eksoskeleton on hyvä esimerkki teknologian innovaatiosta, joka voi muuttaa ihmisen elämän.

”Älkää vaan antako robottien tulla tänne, kun kyllä me halutaan, että te hoidatte meitä”, on näkemys, jonka HyTeLabin kehittäjät ovat kuulleet monesti.

”Haluamme pelkojen hälvenevän ja läpinäkyvyyden lisääntyvän. Kun puhutaan robotiikasta, ei se tarkoita yksiselitteisesti sitä, että vain robotit nostavat mummon. Kyllä ihmisen tekemä työ ja kohtaaminen on aina paikallaan”, Hennala pohtii.

Osin pelot ovat myös aiheellisia. Tuusjärvi ja Hennala ottavat puheeksi mobiilitunnistautumisen, laboratorioajanvaraukset ja pankkipalvelut, joiden sähköistäminen ja digitalisoiminen on viime vuosina ottanut jättiharppauksia eteenpäin.

”Tietty osa kansasta jää huonoon asemaan digimaailman keskellä. Tietenkin se lietsoo pelkoa, kun tilanteet eivät ole enää omassa kontrollissa. Välillä on hyvä esittää kysymys, mikä on se käden jatke, jonka pitäisi helpottaa elämää, ja onko se käyttäjän kädessä vai saako hän siitä otetta ollenkaan.”

Digisyrjäytyminen voi vaarantaa perusoikeuksien täyttymisen, kun ihminen jää teknologian vuoksi palveluiden ulkopuolelle. Erilaiset hankkeet ja työryhmät työskentelevät sen eteen, että teknologiayhteiskunta toteutuisi tasa-arvoisesti myös ikäihmisiä ajatellen. Lahden vanhusten asuntosäätiön taloissa on käytössä runsaasti teknologisia ratkaisuja, esimerkiksi porrasnäytöt ja älyhissit. Laaksokadulla toimii myös pirteä asukkaiden aloitteesta aloittanut ryhmä, jossa tutustutaan tablettien saloihin. Ryhmää johtaa Laaksokadun asukas Mailis Fagerström. Ryhmässä opetellaan käyttämään tablettia alusta asti ja ottamaan siitä kaikki hyöty irti.

Aune Tommio ja Mailis Fagerström sekä Airi Huuhtanen (alemmassa kuvassa) tablettien salaisuuksia tutkimassa.

Ikäteknologiakeskus haluaa tuoda ikäihmiset täysivaltaisiksi teknologiayhteiskunnan jäseniksi

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n alainen Ikäteknologiakeskus on asiantuntijakeskus, joka tekee töitä sen eteen, että ikäihmiset saavat olla täysivaltaisia digiyhteiskunnan jäseniä. Ikäteknologiakeskus tuo alan toimijat yhteen, välittää tietoa ja on ikäihmisten puolestapuhuja digitalisoituvassa maailmassa.

Erityisasiantuntija Kaisa Huuhtanen kokoaa ikäteknologian verkostoa. Siihen on kutsuttu oppilaitosten, alan yritysten, tutkimusorganisaatioiden ja teknologiaa hankkivien tahojen jäseniä. – Meillä on jäseniä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vaikuttajista pienten paikkakuntien edustajiin ja startup-yrittäjiin. Meillä oli juuri ensimmäinen tapaaminen Tampereen apuvälinemessujen yhteydessä. Kokoamme alan tietoa päättäville tahoille vietäväksi.

Tiedon keruu onkin Ikäteknologiakeskuksen yksi suurimmista tehtävistä. Ikäteknologiakeskus auttaa yrittäjiä ja kehittäjiä huomioimaan ikäihmisten tarpeita ja käyttäjäkokemuksia. Järjestöjä keskus auttaa tarjoamaan ikäihmisille tietoa teknologisista ratkaisuista ja niiden käytöstä. Toiminnassa kiteytyy ajatus siitä, että teknologiasta voi olla suuri apu ikäihmisen arjen tukena.

Huuhtanen kertoo soteuudistuksen pistävän jarruja monelle hankkeelle. Käymistilassa olevat hankkeet odottavat hankkijapuolen uskallusta ryhtyä toimeen. Ikäteknologian osalta Huuhtanen kertoo kotihoitoon vietävän tuen ja palveluiden olevan tämän hetken kuumia alueita vanhustenhoidon kentällä.

”Kotona pärjäämisen tukemiseen, kotiin vietävään hoivaan ja itsenäisyyden tukemiseen panostetaan nyt paljon. Tämä trendi on ollut aallonharjalla pitkään. Toinen nouseva juttu on puettava elektroniikka. Ei puhuta niinkään ikäteknlogoiasta vaan kaikille ikäryhmille suunnatuista älykelloista ja sykemittareista. Ennen ikäihmisille oli tarjolla turvalaitteita ja turvapuhelinlaitteita, mutta nykyään ne ovat valtavirtaa älykellojen muodossa”, Huuhtanen kertoo.

Virtuaalitodellisuuden käyttö tulee todennäköisesti kasvamaan ikäihmisille suunnatuissa laitteissa ja palveluissa.

”Puhutaan termistä augmented reality, lisätty todellisuus. Hyvä esimerkki siitä on VR-laseilla tai näytöillä tehtävät kävelykierrokset ympäristöön. Ikääntynyt voidaan viedä kävelylle nuoruutensa maisemiin, esimerkiksi historialliseen Helsinkiin ja aikaan, kun hän on ollut nuori. Tätä pystytään soveltamaan hyvin erilaisiin ympäristöihin ja kohderyhmille”, Huuhtanen kertoo.

Teknologisen kehityksen raja on hämärtymässä kaiken aikaa. Alunperin ikääntyneille suunniteltu teknologinen ratkaisu voikin tulla laajempaan käyttöön.

”Asioita on alettu tekemään käytettävyys edellä. Silloin ne soveltuvat paremmin myös ikäihmisille.”

”Modernissa asumisen suunnittelussa palvelut tuodaan ihmisen lähelle”

Rakli ry on ammattimaisten rakennetun ympäristön omistajien toimialajärjestö. Raklin tehtävänä on edunvalvonta, toimijoiden yhteistyön edistäminen sekä kehitystoiminta.

Jyrki Laurikainen on toiminut Raklin toimitusjohtajana viiden vuoden ajan. Kansainvälisten yritysten palveluksesta, virkamiesuralta ja Helsingin kaupungin rakennusvirastosta työkokemusta kerännyt Laurikainen kertoo vuosien jälkeenkin olevansa tuoreella innolla mukana Raklin kehityksessä.

Myös Lahden vanhusten asuntosäätiö on Raklin jäsen.

”Itse asiassa vain yksityisomisteisessa asunnossa elävä ja kotonaan pysyttelevä henkilö voi välttyä päivittäiseltä jäsentemme toimintaympäristöissä liikkumiselta. Julkisia tiloja ja vuokrataloja ylläpitävät yhteisöt ovat Raklin jäseniä”, Laurikainen kertoo.

Kiinteistöalan yhteistyöjärjestö valvoo, 10 kehittää, antaa lausuntoja ja luo yhteisiä toimintamalleja. Lainsäädäntövaikuttaminen ja kehittäminen ovat keskeisessä roolissa.

”Tämän hetken teemoja ovat vähähiilisyys, energiatehokkuus ja uusien digitaalisten teknologioiden hyödyntäminen talotekniikassa”, Laurikainen kertoo.

Raklissa tehdään paljon ennakointityötä. Maailmanlaajuiset kaupan ja asumisen megatrendit huomioidaan asumisen tulevaisuuden tarpeiden suunnittelussa. Rakli hyödyntää oppimisympäristöjä ja organisoi kehityshankkeita. Esimerkiksi Lahden Ranta-Kartanon hanke on ollut yksi klinikoiden aiheista. Tällä hetkellä suurennuslasin alla ovat esimerkiksi täydennysrakentaminen ja MaaS-palvelut, eli liikkuminen palveluna.

”Liikkuminen rakennetussa ympäristössä on iso, ohittamaton asia. Kaupungistuminen on vahva käynnissä oleva megatrendi. Sen ja energiatehokkaiden ratkaisujen tarpeen myötä jakamistalous (yhteiskäyttöautot tms.) tulee näkymään vahvemmin ihmisten liikkumisessa. Kun kaupungin asumistiheys kasvaa, on saatava suurempia massoja liikkeelle. Raideliikenteen merkitys tulee korostumaan. Silti näen tulevaisuuden monipuolisena. En usko, että autot tulevat häviämään liikenteestä, päin vastoin. Tulemme näkemään monipuolisia ratkaisuja, joissa yhdistellään järkevämpiä tapoja liikkua”, Laurikainen kuvailee.

Ilmastonmuutos otetaan Raklissa vakavasti. Ratkaisu maailman tilanteeseen ei Laurikaisen mukaan ole kuitenkaan rakentamisen lopettaminen, vaan sekä uudisrakentamisen että korjausrakentamisen jatkuvasti päättäjien käsissä muotoutuvat kestävämmän kehityksen säädökset.

”Missionamme on ihmisten hyvinvointi ja organisaatioiden kilpailukyky. Tässä tapauksessa ikäihminen strategiamme yhtenä painopisteenä on fokuksessa. Hän on tilojen lopullinen käyttäjä.”

Laurikainen toivoo, että asuntomarkkinat antaisivat enemmän ihmisille vapauksia valita itse. Usein keskustelussa asumisen kohtuuhintaisuudesta keskitytään tukipolitiikkaan, mutta asumisen kohtuuhintaisuus koostuu useista eri asioista. Jotta ikäihmisille saataisiin aidosti luotua valinnan mahdollisuuksia, vaatisi se Laurikaisen mukaan vuokrapuolen toimijoiden erikoistumista ja monipuolistumista.

”Laajempien hoivapalveluiden tarve ja yhteisöllisyys ovat nostaneet päätään. Sukupolvien kortteleilla nostetaan esille sitä, että asuminen on jotain muutakin kuin seinät. Mielestäni on hyvin positiivista, että aihe on erityishuomion alla. Modernissa asumisen suunnittelussa palvelut tuodaan ihmisen lähelle”, Laurikainen miettii.

Digitalisaation ja hybridiasumisen tulevaisuus

Digitalisaatio tulee helpottamaan asumisen mukavuutta ja toimivuutta aina vain enemmän. Muun muassa älylukitukset kehittyvät kaiken aikaa. Toisaalta puhutaan asumisesta palveluna. Rakentamiseen kehitetään yhtenäisiä alustoja, joiden päälle pienikin palveluntarjoaja voi rakentaa omia palveluitaan.

”Hyvien palveluiden saaminen on tietysti myös rahakysymys. Kuitenkin voimme rakentaa jo alusta asti järkevämmin niin, että ikääntyneet otetaan huomioon. Esteettömyyden huomioiminen rakentamisessa ei voi olla kynnyskysymys”, Laurikainen sanoo.

Rakli on paneutunut ikäihmisten hyvän asumisen ratkaisujen löytämiseen muun muassa Hippa-hankkeessa, jossa tutkittiin digitalisaation mahdollisuuksia ikäihmisten asumista helpottamaan. Kun toimintakyky laskee, digitalisaatiosta voi olla hyötyä. Esimerkiksi kasvojen tunnistus ovien aukaisussa on jo olemassa olevaa teknologiaa. Tulevaisuudessa asuntojen ilmamääriä ja lämpötiloja pystytään säätämään vielä nykyistäkin paremmin ja yksilöllisemmin. Talotekniset järjestelmät oppivat käyttäjiensä tarpeita ja säätävät sen mukaan valaistuksia ja lämpötiloja.

Paljon esillä olleesta yhteisöllisyydestäkin Laurikaisella on näkemys. Tulevaisuuden asumisen yhteisöllisyys voi olla muutakin kuin monisukupolvista yhteisasumista. Kolmannen sektorin aktivoivat toimijat ovat tärkeässä asemassa. Asumisyhteisön sosiaalisen ekosysteemin toimintaan herättäminen ja kukoistukseen saattaminen saattaa tarvita aluksi käynnistäjähenkilön, joka tuo ihmiset yhteen. Myös hybridirakennukset tulevat olemaan aina vain suurempi ryhmä asumisen verkostossa. Eri kauppakeskusten yhteyteen rakennetut asunnot, sisäympäristön tarjoamat kuntoiluvaihtoehdot ja palveluiden läheisyys tuovat asukkaan keskelle elämää.

”Vaihtoehtoja on monia. Pääasia on säilyttää suunnittelussa näkökulma siitä, mitkä ovat ikääntyneiden tarpeet”, Laurikainen miettii.

Ilmastokriisin torjuminen mukaan rakentamisen arvopohjaan

Arvomaailman muutos kulkee käsikynkkää globaalin asumisen muutoksen kanssa. Jyrki Laurikaisella on hyvä tunne tulevaisuudesta.

”Olemme onneksi menossa kohti sitä, että meillä on paljon todellisen tekemisen mahdollisuuksia. Vain mallit monesti puuttuvat. Esimerkiksi omistamisen ja vuokraamisen välimaastoon kaivattaisiin lisää toimintatapoja. Meillä on vähän välivaihtoehtoja”, Laurikainen miettii.

Vähähiilisyys tulee tarvitsemaan vielä paljon arvokeskustelua. Ratkaisun keinoja on, mutta millä hinnalla?

”Karkeasti arvioiden suhteellisen helposti voitaisiin päästä jopa 30 %:n kokonaissäästöön energiankulutuksessa. Laitteistojen säätämisestä, investoinneista ja ihmisten käyttäytymisen muutoksesta saataisiin kustakin kasaan 10%”, Laurikainen kertoo.

Vaikka ilmastokriisi on aina vain useammin uutisotsikoissa, esimerkiksi vedenkulutusta seuraamalla on voitu havaita, että ihmisten käyttäytyminen ei ole muuttunut.

”Lämmön laskeminen olisi helpoin tapa olla mukana yksilötasolla energiansäästötalkoissa. Yhden asteen lämmön pudotus vastaa 5 %:n energian säästöä”, Laurikainen kertoo.

Suomalaiset ovat lämpimien kesien vuoksi lähteneet mukaan muualta Euroopasta tuttuun tilojen jäähdyttämiseen. Suomalaisten energiankulutus tulee näin lisääntymään. Meillä kun on kulutustaakkana myös kylmien talvikuukausien lämmitys.

”Ilmastokriisi tulisi pystyä ratkaisemaan niin, ettei ihmisten hyvinvointi laske. Liian kuumasta pitää päästä eroon. Ihmisiä voisi valistaa enemmän esimerkiksi siitä, mikä on hyvä lämpötila nukkumiseen”, Laurikainen miettii.

Raklin jäsenet ovat mukana digitaalisen ajan mahdollisuuksissa ja ilmaston lämpenemisen estämisessä. Vielä muutama vuosi sitten puhuttiin energiatehokkuudesta. Nyt sana on vaihtunut ilmastokriisiin välttämiseen. Aihe ja ratkaisukeinotkin ovat osin samoja, mutta arvopiste on hieman eri.

”Täytyy muistaa, että ilmastotalkoissa kaikki voittavat. Niin kauan, kun energiatehokkuus tuo euromääräisesti rahan takaisin, päätöksenteko on helppoa. Siinä voittaa asukas ja kiinteistöihin sijoittava – sekä ympäristö. Päätöksenteko vaikeutuu siinä kohdassa, kun investointi energiatehokkuuden aikaansaamiseksi on niin iso, ettei se maksa itseään takaisin, vaikka auttaa ilmastokriisin ehkäisyssä. Todellinen haaste on nyt olemassa oleva rakennuskanta, ei niinkään uudisrakentaminen”, Laurikainen kertoo.

Rakli on mukana tuntuvasti hanketyössä sekä lainsäädäntö- ja sääntelyvaikuttamisessa.

”Aloitin työni täällä asettautumalla asiakkaan asemaan. 1990-luvulla rakennettiin “teitä teitä varten”, ei käyttäjiä varten. Nyt puhutaan lopullisen käyttäjän näkökulmasta. Nyt paneudutaan esimerkiksi siihen, millainen ympäristö tukee parhaiten oppimista”, Laurikainen kertoo.

Jos Jyrki Laurikainen saisi itse päättää, hän ottaisi rakentamisen suunnitteluun mukaan enemmän mahdollistavaa säätelyä kaupunkikaavoitukseen. Asia mihin Laurikainen puuttuisi, on pääkaupunkiseudun 1,3 miljoonaan tyhjillään olevaan toimistoneliöön.

”Se on sama määrä kuin koko Kirkkonummen asuntojen neliöt. Suuri osa näistä toimistoneliöistä on kaavaloukossa. Voi vain ajatella sitä ylläpitolämmityksen määrää, joka haihtuu näihin käyttämättömiin neliöihin joka päivä”, Laurikainen sanoo.

Raklin toimitusjohtajan mielestä julkisen sektorin pitäisi onnistua paremmin mahdollistamisessa.

”Puhun siitä, että annettaisiin markkinoiden toimia ja saataisiin ikääntyneille hyvää asumista. Mahdollistamiseen liittyy muun muassa tiedon harmonisointia. Jotta esimerkiksi älykkäät lukitukset saataisiin toimimaan, täytyisi sopia yhteisesti tiettyjä asioita, ettei vain tehdä erilaisia ratkaisuja omin päin. Julkisen puolen ei tulisi olla kehityksen esteenä, vaan tarjota valvontaa ja tukea muutoksessa”, Laurikainen päättää.