Kesän anteja

Metsä ja sanko, se on juuri nyt arvossaan. Toinen joutuu sinne, moni pääsee ja joillakin on sinne kova ikävä. Kuuluupa joku kylillä ja lehdissä huudelleen, että kansallinen kampanja marjastamisesta tulisi järjestää, kun varsinkin teolliseen jalostukseen kerätyn marjan osuus uhkaa tippua selvästi. Perinteisen metsämarjan keruun organisointi on vaatinut uudenlaisia keinoja ja ostopisteitä (sekä marjakavereita!) onkin järjestetty eri puolille Suomea.

Itse pidän tämän ajan yhdestä parhaimmasta tuotteesta, mustikasta, kovasti. Olen vain niin hidas keräämisessä, ettei myyntiin asti tuotetta jouda. Kerään hitaasti istumalla keskellä puskaa käsin, yksitellen ja suoraan roskattomasti, joten omaan pakkaseenkin tuote päätyy varsin verkkaisella tahdilla. Tehokkaampi poimija saattaisi pitää touhua varsin tuottamattomana.   

Onneksi tehokkuutta ei tarvitse joka paikassa korostaa. Marjan poiminta on minulle ennen kaikkea hiljentymistä metsässä ja tuulen huminan kuuntelemista, josta saa hyvän mielen ja ehkä rasian herkkuja pakkaseenkin.

Toivottavasti kaikille metsään haluaville on löytynyt mahdollisuus siihen. Jos ei, niin käsi pystyyn. Josko rohkea asiasta kertoja löytäisi (marja)kaverin. 

Rakkautta koronan aikaan

Gabriel García Márquez kirjoitti kirjaansa ”Rakkautta koleran aikaan” tarinan, jossa 81-vuotias tohtori Juvenal Urbino kiipeää hakemaan lemmikkipapukaijaansa alas korkeasta puusta. Hän laskee väärin oksan korkeuden, putoaa alas ja kuolee ripittäytymättä helluntaina. Leski jää kaipaamaan, mutta saa pian kosijan menneisyydestä.

Elämän arvaamattomuuden äärellä istun minäkin kirjoittamassa tätä säätiön uusien nettisivujen ensimmäistä blogia. Kaikki me yhdessä mietimme, millainen uhka korona meille on ja realisoituuko se kovin lähelle. Pelot, uhkakuvien maalailu ja yleinen levottomuus ottavat valtaa. Samalla myös aivan poikkeuksellisesti meille annetaan valmiuslain nojalla määräyksiä, jotka rajoittavat perusoikeuksiamme, kuten liikkumisen vapautta. Arjen perusrytmiä tuovat paikat ja tilaisuudet, kuten mm. kirjastot, uimahallit, opistot ja liikuntaryhmät ovat kiinni. Säätiön tiloissa tapahtuva kerhotoiminta ja useat erilaiset ryhmät ovat tauolla. Se jos mikä, tekee olon – no yksinäiseksi nyt ainakin.

Minulta on kysytty muun muassa, voiko omaiselle tuoda ruokakassin säätiön taloon, kun on sen tähänkin asti toimittanut. Kyllä, välttämättömien toimintojen on edelleen pyörittävä ja päivittäinen syöminen toki on yksi niistä. Kipeänä tulee jättää välttämätönkin käynti väliin ja koettaa järjestää auttaminen toisin. Säätiön ravintoloista voivat omien talojen asukkaat hakea edelleen lämpimän lounaan, mutta nyt sitä ei voi jäädä nauttimaan paikan päälle.   

Kaikki toivomme yhdessä, että tilanne helpottaa pian. Siihen asti, pidetään toisistamme huolta soittamalla ja laittamalla viestejä. Ja opetellaan kännykältä kuvapuhelun käyttö, kasvollinen viestintä kun auttaa usein kummasti. Työssäkin opettelemme urakalla etäpalaverikäytänteitä ja kerta kerran jälkeen ne tulevat tutummiksi tottumisen kautta. Muistetaan kaikki lähimmäisenrakkaus, näin koronankin aikaan.

Sanna Mäkinen
toiminnanjohtaja